Minulla on idealista stooreista ja ideoista jotka haluaisin kirjoittaa. Yksi niistä käynnistyi vihdoin ja viimein tänä kesänä. Hioin aiemmin luotua rakennetta, keräsin aineistoa, kirjoitin alun, noin 15 liuskaa. Nyt olen palannut aineiston pariin, kypsyttelen ja seulon. Tavoitteena on romaani, kahdella aikatasolla liikkuva. Itse tarina - se alkoi elää kirjoittaessa ja melkein kirjoittaa itse itseään.
Yrityssuunnitelmat hautuvat myös, odotan innolla että pääsen niitä testaamaan. Uskon vahvasti pariin juttuun, lama tai ei!
Second Life -kirjoittaminen on myös yhä suunnitelmissa, erilaisia mahdollisuuksia kyllä olisi, mutta kyse on ajankäytöstä. Luen paljon SL-aiheisia blogeja - varsinkin SL-muotiblogit ovat varsin kiinnostava ilmiö. Ne jakaantuvat karkeasti low budget/freebies-blogeihin ja high fashion/virtual haute couture -blogeihin.Seuraan molempia, mutta en ole vielä innostunut perustamaan omaa;)
Töllöstä juuri hiljattain tullut dokumentti Second Lifesta oli niin kamalaa skandaalihöttöä, että huh. Jos itse olisin nähnyt joskus vastaavan pätkän Second Lifesta, en koskaan olisi sinne mennyt. Dokumentin virtuaalimaailma oli mauton ja yksipuolinen, kun taas se SL-maailma jossa minä pääasiallisesti liikun on virikkeellinen ja kaunis. SL on paljon muutakin kuin aikuisten suhdesekoilutanner jollaisena se dokumentissa esiteltiin. Toki siellä VOI syntyä myös suhteita, koska sitä tapahtuu kaikkialla missä ihmiset toisiaan kohtaavat, mutta mahdolliset suhteet ovat useimmille ikään kuin sivutuotteita.
Kesän aikana olen lukenut kaksi loistavaa kirjaa. Toinen on Petroniuksen Satyricon ja toinen Michel Houellebecqin Halujen taistelukenttä. Ensimmäinen on hupaisa klassikko, yllättävän moderni, jälkimmäinen taas synkkä, mutta omalla tavallaan hauska.
Sinulla on ollut elämä. Oli hetkiä jolloin sinulla oli elämä. Et tietenkään muista sitä hyvin, mutta siitä on valokuvia. Se tapahtui luultavasti nuoruudessasi tai pian sen jälkeen. Kuinka suuri elämänjanosi silloin olikaan! Elämä tuntui olevan täynnä tutkimattomia mahdollisuuksia. Olisit voinut ruveta iskelmälaulajaksi tai lähteä Venezuelaan.
Kolmas tätä kesää leimaava kirja on Roberto Savianon Gomorra. Mafian valtakunta. Piipahdin heinäkuussa Napolissa ja oli melkoisen valaisevaa lukea Savianon kirja visiitin jälkeen; moni Napolissa nähty ja koettu asia avautui uudella tavalla kirjan lukemisen jälkeen. Itse pidin Napolin tunnelmasta ja rähjäisyydestä enkä osannut pelätä, paljon mainostetut taskuvarkaatkin pysyttelivät piilossa. Silti kaupungissa aisti selvästi tietynlaisen jännittyneisyyden - sitä on vaikea kuvailla. Kenties napolilaisten eläväisyys ja kiihko korostuu koska kuolema on siellä aina läsnä - se on läsnä historiassa (Pompei ja Vesuviuksen uhka) ja nykyisyydessä (camorra). Jos napolilaisuus ja paikallinen elämänmeno kiinnostaa, suosittelen luettavaksi myös Suvi Hännisen Jyväskylän ylipiston etnologian laitokselle tekemää gradua Veren teatteria. Napolilainen kansanusko San Gennaron kultissa.
Kommentoi merkintää