Juuri kun olen jollain tasolla irtaantumassa omakohtaiseen perustuvasta kirjoittamisesta ja siirtymässä kenties vähän yleismaailmallisempiin juttuihin, törmään käsikirjoitusaineistoja tutkiessani ajatukseen, että hyvä käsikirjoitus vaatii pohjakseen kirjoittajan vahvaa tunnekokemusta – jotenkin ymmärsin että nimenomaan henkilökohtaista. Just.
Ja olen edelleen jumissa näytelmässäni. Sisältöä tunkisi ovista ja ikkunoista, mutta rakenne piinaa pahan kerran. Aikakin loppuu. Enkä nyt todellakaan jouda munimaan näytelmän kanssa, koska olisi siirryttävä muihin juttuihin. Sen olen jo päättänyt, että yliopistolle jättämäni versio ei tule varmaankaan olemaan se lopullinen jolla ahdistelen teattereita. Ei hajuakaan miten se tapahtuu, mutta toisaalta, enhän tiennyt muutama vuosi takaperin yhtään mitään kirjan kauppaamisesta kustantamoille. Tuolloin oli olemassa pelkkä idea, ei mitään valmista, nyt olisi sentään kokonainen näytelmä. Paitsi ei siis ihan vielä.
Kommentoi merkintää