Kirjoituspöytä ilman laatikoita

Blogi kirjoittamisesta, luovan kirjoittamisen opinnoista ja machiniman tekemisestä/making machinima

k i l =

vapaata kirjoittamista ja kone-elokuvaa

Päätin tässä hiljattain, että jos saan kaunokirjallisia yms. töitäni joskus jonnekin julki ja myytyä, niin taidanpa käyttää niiden yhteydessä eri nimeä. Minusta vähän tuntuu, että tietokirjailijan tausta ei ihan välttämättä ole paras mahdollinen lähtökohta, kun lähtee kauppaamaan ihan erilaista tekstiä – ellei nyt sitten satu kuulumaan Hyvin Kovasti Arvostettujen tietokirjailijoiden jaloon kastiin. Sellaisia ovat jotkut oman alansa kovat asiantuntijat, aiheina yleensä politiikka, historia, filosofia tms.

Leimat istuvat sitkeässä. En halua tulla aina ja ikuisesti yhdistetyksi yksiin ja samoihin aiheisiin, joista olen kirjoittanut. Eivät ne mihinkään katoa, enkä haluakaan niiden katoavan, mutta kenties on selkeintä – jollei muille niin minulle itselleni – erottaa kaksi eri puoltani myös eri nimien alle.

Hyvä ja luonteva taiteilijanimi minulla on jo valmiina ja johdettavissa käytössäni olevista tai olleista nimistä. Tuskin maltan odottaa sen ensiesiintymistä.

Kokemuksia, kellään, aiheesta? Mitä hyötyä tai haittaa taiteilijanimestä voi olla?

2 kommenttia to “Ei nimi työtä pahenna (eikä paranna)”

  1. Ilman minkäänlaista käytännön kokemusta keksin heti hyvän puolen taiteilijanimen käytöstä: voit rakentaa tälle hahmolle identiteetin ja taustatarinan ihan puhtaalta pöydältä, ja sitten kun tämä hahmo on jo riittävän vahva omilla ansioillaan, kun hetki tuntuu oikealta, voit tulla ulos kaapista ja saada ylimääärisiä palstamillimetrejä :)

    Tuija

  2. Kiitos tästä, loistava markkinointisuunnitelma :-D Ja vielä hauskakin, kyllähän uuden identiteetin rakentaminen aina houkuttaa;)

    minni

Kommentoi merkintää