Ihan rehellisesti pitää nyt tunnustaa, että en ole koko kesänä avannut gradutiedostoa kertaakaan. Itse asiassa en ole avannut sitä sitten huhtikuun, jolloin esittelin työtä graduseminaarissa.
Olen koko ajan asettanut itselleni takarajapäiviä milloin ryhdyn työhön. Tällä viikolla sellainen taas koitti. Ehkä päätöstäni aloittaa vauhditti sekin, että opiskelijakollega laittoi juuri oman gradunsa kansitukseen. Joten, tänään olin rohkea ja avasin gradutiedoston. Helpottava avaus. Alitajuisesti olen varmaan tiennytkin, että ihan jättihirveää urakkaa tuossa ei ole, se pitää vain vääntää kasaan, siksi olen uskaltanut makuuttaa työtä näinkin kauan. Olen merkinnyt tynkägraduun jopa aukkopaikat tyyliin kirjoita tähän lisää siitä ja siitä ja määrittele tämä, avaa tämä käsite jne. Hommanani on nyt vain täyttää puuttuvat kohdat.
Okei, saan kaiken kuulostamaan vähän liiankin helpolta, mutta pääasia on se, että minulla ei ainakaan ole mitään iso G -kynnystä. Nautin itse työstä aina kun siihen ryhdyn, niin se vain on. Niin sen varmaan pitääkin olla.
Tuo on mahtava tilanne, että työ on kivaa sitten kun sen pariin pääsee rauhoittumaan. Hyviä fiiliksiä ja flowta uurastukseen!
Tuija
17. 07. 2008
Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta gradun tekeminen oli kivointa opiskelussa! Jos ei lasketa yliopiston kahvilassa roikkumista kavereiden kanssa
. Joten kivoja kirjoitushetkiä!
Rooibos
18. 07. 2008
Kiitos kannustuksesta, molemmat uskolliset kommentaattorini:) Jätänä täänään jopa hauskan geokätköilyreissun väliin gradun vuoksi, eikä kamalasti harmita. Odotan toki tuloksia itseltäni.
minni
19. 07. 2008
Tsemppiä gradun viimeistelyyn! Minulla on blogissani sinulle pieni tunnustuspalkinto ahkeruudesta
Serenitas
20. 07. 2008
Serenitas, kiitos! Maanantaiväsähtämyksessä tulee tunnustus tarpeeseen.
minni
21. 07. 2008