Kirjoitin jokin aika sitten kiireessä useampaa juttua yhtä aikaa, ensin synopsista ja kohtausta erään koulutuksen ennakkotehtäviksi ja sitten lyhytnovellia samasta aiheesta. En ollut tyytyväinen rakenteeseen enkä lopulta oikein mihinkään. Deadlinen puristuksessa en osannut ratkaista tekstin ongelmia, joten köppääsenä ja tönkkönä se lähti matkaan, huutaen kypsyttelyä ja uudelleenkirjoitusta.
Tekstin suurin ongelma oli oikeastaan siinä, että sen taustalla oli oikean elämän tapahtumia ja kirjoittaessani ajattelin liikaa niitä. Tottahan aina käy niin, että tarina muuttuu ja lopulta tosi ja kuviteltu menee iloisesti sikin sokin päässä, joskus on jopa vaikea muistaa mitä ihan oikeasti tapahtui elämässä ja mitä vain paperilla, mutta nyt irtiottoa ei ehtinyt tapahtua ja liiallinen suunnitteleminen teki tarinasta väkinäisen.
Kirjoitustyylini sopii luullakseni parhaiten pitkään proosaan. Odotan jo seuraavaa Nanowrimoa: aion jatkaa viime vuonna kesken jäänyttä romskuani, se on hyvällä mallilla. Odotellessa pitäisi saada ihan omatkin nanoilut käyntiin, ts. kirjoittamisen ilman etukäteisuunnittelua. Minulla on paha taipumus jämähtää suunnitteluvaiheeseen, mutta kun pääsen itse asiaan, kirjoittamaan, olen omimmillani. Kirjoittaessa ideat tulevat luontevammin, ajatus virtaa, yksi asia johtaa toiseen. Palaset loksahtelevat. Parhaiten tarina yleensä toimii, kun poimii jonkin yksityiskohdan ja rakentaa sen päälle.
Olen varmaan jo kouluaikana omaksunut ajatuksen siitä, että vain suunniteltu kirjoitus on hyvä kirjoitus. Niinhän opetetaan edelleen. Luen juuri kirjaa How We Write: Writing as a Creative Design (Sharples 1999), jossa siis nimenä mukaisesti kirjoittamista verrataan vaikkapa arkkitehdin tai graafisen suunnittelijan suunnittelutyöhön. Suunnittelemisella on etunsa, mutta juuri nyt omalle kirjoittamiselleni tekisi hyvää kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Taidankin teetää itselläni kesän aikana vartin vapaakirjoitusharjoituksia…
Kirjoittajan on pakko oppia sietämään epäonnistumisia. Ja vaikka novelli menikin metsään, ennakkotehtävät tuottivat toisenlaisen tuloksen. Syksysta ensi kevääseen opiskelen (jos rahoitus järjestyy) myös fiktiokäsikirjoittamista.
Hei, onnea uusien opiskelujen johdosta. Tai siis onnea syksylle. Pääsetköhän tutustumaan lempikirjaani (yhteen niistä) eli Elokuvan runousoppia -opukseen noiden opintojen aikana. Jos et, niin suosittelen enivei
Rooibos
25. 06. 2008
En tiedä pääsenkö, aika luentopainotteista lienee opiskelu. Mutta kiitos vinkistä, pitää liittää luettavien listalle! Kirjan nimi on tuttu.
minni
26. 06. 2008