KirjoituspÜytä ilman laatikoita

Kirjoitin jokin aika sitten kiireessä useampaa juttua yhtä aikaa, ensin synopsista ja kohtausta erään koulutuksen ennakkotehtäviksi ja sitten lyhytnovellia samasta aiheesta. En ollut tyytyväinen rakenteeseen enkä lopulta oikein mihinkään. Deadlinen puristuksessa en osannut ratkaista tekstin ongelmia, joten kÜppääsenä ja tÜnkkÜnä se lähti matkaan, huutaen kypsyttelyä ja uudelleenkirjoitusta.
Tekstin suurin ongelma oli oikeastaan siinä, että sen taustalla […]

Lue loputkin »

Uusin kirja, Lasten Helsinki - Snadien stadi, pääsi Hesariin, isohkoon kuvalliseen juttuun (HS 7.6. Meno & Paluu: Sisäpiiritietoa lasten Helsingistä), arvioitavaksi toisen vastaavan matkaopaskirjan rinnalle. Eikä pärjännyt yhtään pÜljemmin, koskapa näin kirjasta kirjoitettiin:
Tammen Lasten Helsinki – Snadien Stadi on toimitettu ammattimaisemmin ja virtaviivaisemmin. Siinä on näyttäviä värikuvia, ja netistä lĂśytyy jopa Google-kartta oppaan noin 50 […]

Lue loputkin »

Äiti soittaa, kun olen ensin soittanut hänelle pari kertaa ja hän ei ole vastannut.

Minä: Ei mulla mitään asiaa enää ole. Soitin jo xx:lle kun piti saada tietää miten toimitaan jos asunnossa on kuollut. Että kuka sinne asuntoon saa mennä.
Äiti: Herrajumala, kuka on kuollut?!
Minä: Ei kukaan! Mä kirjoitan!

Harrastan tällaista soittelua aika paljon jos arvelen, että asia […]

Lue loputkin »

Jos lapsilta kysytään, kirjoittava äiti ei ole mitenkään kiva juttu. Kirjoittava äiti on tylsimys, joka sanoo, ettei ehdi viemään uimaan, koska on kirjoitettava “yksi juttu”. Kirjoittava äiti huokaisee raskaasti, kun ovikello soi ja lapsi tulee kakalle juuri kun tarina on käännekohdassa. Kirjoittava äiti huokailee tauotta, kun ovikello soi ja lapsi pyytää äitiä solmimaan jalkapallokengän nauhat. […]

Lue loputkin »