Uutta on se, että Blogilistaan totaalisen kyllästyneenä (aiheesta lisää vaikkapa Kari Haakanan blogista, en jaksa metablogata) päätin vihdoin opetella lukemaan blogini syötteenlukijalla. Olen aiemminkin yrittänyt, mutta kun selän takana ei ole ollut pakkotuupparia, se on jäänyt pelkäksi laiskaksi vilkuiluksi. Nyt siirsin kaikki 103 blogia Google Readeriin ja huomaan heti monia hyviä puolia, muun muassa sen, etten ole enää riippuvainen itse Blogilistasta, vaan vain syötteistä ja niiden toimivuudesta. Kauhukseni huomasin myös, että ylläpitämistäni blogeista kahdella on toimimaton syöte. Muistan kyllä virittäneeni niitä, mutta ilmeisesti homma on jäänyt puolitiehen. Työn alla.
Tätä blogia sen sijaan voi jo tilata näpsästi syötteenä, nappi tuossa oikealla ylhäällä –> ja ihan sivun alalaidassa tekstilinkkinä.
Myös ulkomaisten blogien, uutissivustojen ym. lukeminen helpottuu nyt huomattavasti kun sivuja ei tarvitse enää lisätä kirjanmerkkeihin, vaan nekin löytää syötteenlukijasta. Parasta on tietysti se, että vieraallakin koneella tutut syötteet ovat käytettävissä. Valitsin Googlen lukijan siksi, että samalla tunnuksella ja salasanalla pääsee useampaan palveluun: lahopää kiittää.
Testailen samalla myös monia muita uusia bloggaajille kehiteltyjä ohjelmia ja työkaluja; Oindexia, Blogispottia, Twinglya. En usko kaipaavanai Blogilistaa, vaikka olenkin käyttänyt sitä jo esiblogillisina aikoina eli Päivän Pamauksesta lähtien. Pitkään aikaan en ole ollut kiinnostunut listan topeista tai hoteista, en oikein edes omien blogieni kävijämääristä, ja niinpä olikin aika helppo teko ruksia kaikki suosikit eilen pois ja jättää tili kuihtumaan. Omat blogini ovat vielä listalla ja saavat ollakin, ellei jotain ihan mullistavaa tapahdu.
Samaa vanhaa noin muuten. Teen yhä edelleen gradua ja monologinäytelmää. Näistä riittää myös kesälle. Molemmat ovat silti hyvällä mallilla ja olen varsin toiveikas etenkin tuon monologitekstin suhteen (tosin välillä iskee tietysti se ka-ma-la tää on niin hirveetä p****a -fiilis!). Pyrin saamaan tekstiin erilaisia sävyjä ja tasoja, niitä nyt rakentelen. Olen ryhtynyt ajattelemaan tekstiä musiikkina, ja on mielenkiintoista pohtia millaista musiikkia kulloinenkin teksti olisi. Jazzia tykkään kuunnella ja sitä haluaisin tietysti myös kirjoittaa. Mutta jos nyt ekaksi vaikka ehjän poppisbiisin saisi aikaan…!
Kommentoi merkintää