Edit: yksi linkki, yksi kappalejako
Päätin jättää gradun taiteellisen osion, ts. monologin herran huomaan, ts. kirjoitan sitä intuition varassa, siten kuin tekstiä parhaiten syntyy. Tutkailen sitten myöhemmin miten homma olisi pitänyt hoitaa. Jos ilmoittautumisen jumalolennot suovat, olen kesällä mukana draamapajassa, joka ujuttaa minuun lisää monologinkirjoituspuhtia.
Eräs idea ei jätä rauhaan. Se vaatii kuitenkin ajankuvausta ja erinäistenkin yksityiskohtien kaivelua, joten on pakko lykätä kirjoittamista. Hellin tätä ajatuksentynkää kuin lapsi tikkukaramelliä: palaan siihen aina kun on tylsää. Suunnitteleminen tuottaa jo sinänsä mielihyvää, eikä idean vatkaaminen varmastikaan mene hukkaan, koska tarinassa on vielä paljon aukkoja.
Gradu, oi gradu. Se on saanut lentävän lähdön, mutta ajoittain minusta tuntuu että roikun mukana vain yhdellä kädellä kiinni pitäen. Muutama päivä aikaa ottaa parempi ote ja kirjoittaa gradua niin pitkälle kuin pystyn. Hetkittäin tuntuu että koko työssä ei ole mitään järkeä, mutta sitten muistan, että aihe on muhinut jo pidempään ja se on kestänyt myös kahden, kolmen ohjaajan tarkastelun. Uskonvahvistusta on löytynyt myös Juha T. Hakalan Uudesta graduoppaasta (2008. Gaudeamus). Se suosittaa valitsemaan tekijää kiinnostavan aiheen, koska innostus siirtyy usein tekstin mukana lukijaankin. Sepä juuri on tavoitteeni. Lisäksi minulla on gradulle selkeä kohderyhmä, joka tosin ei löydy yliopistolta.
Ilahtunut ja vähän sellainen mitäs minä sanoin -fiilis on ollut eritoten siksi, että graduuni (kirjoitan aina väärin, gardun) liittyvät sanataidetehtävät ovat heruttaneet esiin yllättävän paljon kirjoittajia ja tekstejä. Itse tehtävät olen tempaissut fiiliksellä, en ole kopioinut niitä suoraan mistään, mutta Liisa Enwaldin kirjasta Luova kirjoittaja olen poiminut joitain virikkeitä. Tehtävävarastoni on jo ihan kohtalaisen muhkea, ja inspiraation herättelemiseksi aion täydentää tehtäviä pienillä välipalapohdittavilla.
Ainoa vaikeus tehtävien suhteen on ollut siinä, etten vain vahingossakaan käytä mitään mikä löytyy Kansanvalistusseuran Etäopiston Pöydän ääreen -kirjoituskurssiaineistosta. Olen vasta aloittanut kurssin luovan kirjoittamisen opettajana ja lueskellut matskuja läpi: aineisto on hyvää ja inspiroivaa, mutta gradua kohti kääntyessäni minun on jätettävä se selkäni taa. Tämän voin tehdä ihan konkreettisesti: lueskelen opintomateriaaleja sohvallani työhuoneessa ja kun käyn gradun kimppuun, käännyn ja nousen työtuolini selkään.
Ja ihan kuin ei ilmankin olisi riittämiin tekemistä, olen tällä viikolla tutustunut myös Wikiopistoon ja Jaikuun.Molemmat kiinnostavia juttuja, joista saattaa olla monenlaista hyötyä. Jaikusta innostuin alun perin jo Ville Säävuoren artikkelin luettuani, mutta en tullut hankkineeksi kutsua ennen kuin vasta nyt. Onhan tässä ollut muutakin ajankulua, Ravelrya, Facebookia, BlogilistaBetaa, Twinglya etc. Sosiaalinen media sopii hyvin tällaiselle kotona työskentelevälle puolierakolle.
Kommentoi merkintää