Kirjoituspöytä ilman laatikoita

Kolmas kirja(ni) ilmestyi tällä viikolla. Tämä poikkeaa kahdesta edellisestä siten, että alkuperäisidea ei ole minun, vaan Äijien eli kirjatyöryhmän kahden muun jäsenen.

Kirjan tie ideasta kauppaan on usein pitkä ja monivaiheinen, niin nytkin. Kun Äijät olivat saaneet idean tahollaan ja keränneet sitä varten alustavaa tietoa, lähinnä kavereiltaan ja tutuiltaan, “Hei, missä teidän perhe tykkää käydä?“, he esittelivät ideansa kustantamolle, josta sitten soitettiin minulle: “Tällainen idea, kiinnostaako kirjoitustyö?“. Toki, toki, loistoidea, harmi etten itse keksinyt, ja hups, ennen kuin huomasinkaan, olin mukana.

Kirjaa tehtiin 2006 kesästä saakka. Palaveerasimme lukemattomia kertoja ja rakensimme kirjan ideaa valmiimmaksi, hahmottelimme kohteita ja paikkojen luokittelua, rajasimme näkökulmia ym. ym. Aika alkuvaiheessa kirjoitin yhden paikan valmiiksi — tai kohdekuvauksen, niin kuin niitä itse nimitin — jotta kirjalle saisi heti jonkin kiintopisteen ja näkyvämpää muotoa; voisi kuvitella millainen kirja kenties olisi kun kuvauksia on enemmän. Kohdekuvaukset piti saada mahdutettua noin liuskaan ja se lisäsi haastetta: jokaisen pätkän tulisi olla informatiivinen, mutta samalla myös innostava. Tiiviyden vaatimus rajasi mahdollisuuksia: en voinut esimerkiksi ajatellakaan lisääväni fiktiivisyyttä mausteeksi, vaan innostuttavuus oli löydettävä yksityiskohdista ja konkreettisista vinkeistä.

Ensimmäinen paikka säilyi kirjaan saakka melko muuttumattomana, mutta sen ympärille alkoi pikkuhiljaa kasvaa kokonainen kohdepöheikkö. Turhia en kirjoittanut: kaikki kirjoitetut päätyivät kirjaan saakka, joitain paikkoja lisättiin loppumetreillä. Kolme kohdekuvausta + esipuhe on toisen Äijähenkilön käsialaa ja ne pyörähtivät hyvin kevyessä mukattamismankelissa.

Tiukin rutistus kirjoitustyössä oli kesällä 2007 jolloin kirjoitin valtaosan kohdekuvauksista. Tällaiselta näytti kesä kirjoituspöydän takaa katsottuna:

• 3.7. Tammella, The Lista uusiutui taas hieman.
• 6.7. Työn touhussa. Uusia paikkoja on 5 kpl, lisäksi olen pohtinut otsikoita.
• 7.7. Urakointi jatkuu. Uusia paikkoja tänään 4 kpl, yksi jäi kesken, yksi karsiutui.
• 8.7. Uusia paikkoja tänään 3 kpl, kaksi paikkaa yhdistyi. Huomenna olisi vielä tarkoitus jatkaa ja toimittaa viimeistään keskiviikkona eteenpäin kaikki mitä tähän asti valmista on. Tyyli osuu paikoitellen kohdalleen, arvelen.
• 9.7. Tein pari poistoa/siirtoa lukuihin. Nyt kokonaisuus on minusta yhtenäisempi. Kaksi paikkaa yhdistyi, tosin en ole tyytyväinen itse tekstiin, sitä pitää vielä rukata.
• 13. 7. Lähetin 11.7. noin 13 uutta juttua tsekattaviksi. Jatkan urakointia 19.7.
• 20.7. Täällä taas. Uusin valmis on WeeGee.
• 23.7 Jatkan tänään, huomenna ja keskiviikkona kirjoittamista. Kävimme viikonloppuna retkillä ja sain joitain uusia ideoita.
• 25.7. Puuttuvien lista kutistuu koko ajan. Päivitän tilannetta päivittäin wikin paikkalistaan. Uusia juttuja en siirrä sivuille, ei kannata, koska ne muuttuvat alati.
• 30.7. Teen tällä viikolla kaikki loput, noin kolme päivässä, ja sitten muokkailua.
• 31.7. Aikataulu-sivulla on vihoviimeinen to do -lista.
• 3.8. Puuttuu enää viimeisen luvun sekalaiset, varsinaiset kohteet ovat nyt kaikki kasassa.
• 7.8. Käsis Äijillä. Kirjaan käsissivulle puutelistaa yms. Puuttuvat ja muokkaukset teen 10/11.8.-14.8. Tarkistuskierroksella löytyi kolme mestaa joita pitää vielä rukata.
• 10.8. Käsis elää, muuttuu ja tiivistyy vauhdilla! Otsikoita olen korjaillut ja väsäillyt uusia, vielä puuttuu noin 15, mutta uskoisin saavani ne tehtyä, siten että kokonaisuudesta tulee toimiva ja myös yksittäin poimittuna jokainen otsikko on ok. Myös kommentteja olen lisäillyt.
• 11.8. Käsis on aika erilainen kuin viikko sitten.

Jne. jne. Yo. merkinnät on napattu kirjan wikisivustolta, jonne kiivaimmassa kirjoitusvaiheessa kirjasin melkein päivittäin omia hajatelmiani ja päivitin to do -listaa. Myös Äijät ja kustannustoimittaja saivat salasanan sivuille, mutta käytännössä vain minä ja toinen Äijistä käytimme sivua aktiivisesti.

25.7 olen maininnut että en siirrä uusia juttuja sivuille, koska ne muuttuvat. Alunperin oli siis tarkotus, että laitan kohdekuvaukset heti tuoreeltaan wikiin ja Äijät voivat vapaasti niitä rukata tai kommentoida. Se ei kuitenkaan toiminut: ehkä siksi, että minulla kuitenkin oli oma näkemykseni siitä millaisia halusin kuvausten olevan ja tietenkin myös siksi, että saatoin muokata samaa paikkaa kymmeniä kertoja päivässä… Hyötyä sivustosta joka tapauksessa oli.

Kuvituksesta ei tuolloin ollut valmiina vielä mitään, suunnitelmia ja paria luonnosta lukuun ottamatta. Itse en kuvitusta juurikaan tuossa vaiheessa pohtinut, tavoitteenani oli saada itse teksti toimimaan niin hyvin kokonaisuutena, että kuvat toisivat sille vain vahvaa lisäarvoa. Tokihan ne ovat valmiissa kirjassa paljon enemmän, koska ne ovat se ensimmäinen juttu johon lukija kiinnittää huomionsa. Lisäksi moneen kuvaan on mukava palata useamman kerran: ne välittävät minusta hienosti Helsingin henkeä. Kuvitusta sai kyllä jännätä viime tippaan, viimeisiä kuvia otettiin jo lumen (turhassa) toivossa.

Minun lempilapsiani olivat kohdekuvausten otsikot ja piirroseläinten repliikit, joita tosin harmittavasti jäi puuttumaan kirjasta jonkun taitto/painojutun vuoksi. Kirjan taitto on mielestäni aivan huippujälkeä, mutta siinä ilmeisesti oli sen verran paljon osasia, että ihan viime tingassa kaikkia reploja ei saatu enää kirjaan lisättyä.

Mutta ne otsikot! Ne mukailevat tunnettuja loruja, runoja ja lauluja, lasten ja aikuisten, poppia, rockia ja iskelmää. Ne ovat ihan tarkoituksella mahdollisimman pöljiä. Niiden avulla voi myös pelata retkillä seuraleikkiä “Kuka osaa laulaa?” tai “Kuka tietää miten tämä jatkuu?“. Yhteen tiettyyn otsikkoon on sullottu kolme eri kappaletta: ken tietää mikä on otsikko ja millä kirjan sivulla, saa pullakahvit. Lunastus kommenttiloodan kautta. Tekijät tai muuten vaan asiasta tietävät eivät saa osallistua;)

Otsikoita oli hauska tehdä, niin myös koko kirjaa, vaikka juuri tällä hetkellä olo on epävarma: mitäs jos kukaan ei pidäkään kirjasta, jos se on hauska ja hyvä ja hyödyllinen vain meidän mielestämme… Lisäksi kaikki pikkuvirheet tuntuvat NÄIN suurilta ja melkein kuumottavat läpi kansien. Onneksi olen kahden aiemman kirjan kohdalla oppinut kaksi seikkaa: virheetöntä kirjaa ei olekaan ja kirja on hidas väline, joka osoittaa arvonsa vasta kun useampi lukija on ehtinyt siihen tarttua. Maltan odottaa.

Merkintä lisätty 25. 01. 2008 at 11.46 ja kuuluu luokkaan/luokkiin: Kirja 3 - Snadien stadi, Julkaiseminen, Kirjoittaminen. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.