Hartaasti väännetty kolmas kirja ilmestyy kahdella kielellä (!) tammikuussa, mitä todennäköisimmin viikolla 3. Kirjaa voi jo ennakkotilata ainakin Bookplussasta ja Adlibriksesta. Ihan vielä sitä ei oikein tajuakaan; vielä hetki sitten käsis oli tässä muokattavana, nyt se on jossain painokoneen tietämillä. Minä muuten kuvittelen käsikirjoituksen paksuna liuskapinona (lukenut liikaa Dickensia?), joka voisi vaikka tippua painokoneen päältä lattialle ja levitä jalanjälkiin likaantuviksi arkeiksi, vaikka varsin hyvin tiedän sen olevan siisti pdf-tiedosto. Nykyaikaiset painokoneetkin lienevät jotain muita kuin rautaisia ja metelöiviä hirviöitä.
Keväällä kaikki oli vielä kohtalaisen levällään, kumman takapainotteisia nämä kirjaproggikset aina ovat. Toisaalta, pitkähkö haudutusaika teki käsikselle uskoakseni vain hyvää. Minut esiteltiin kirjaidealle vasta kesällä 2006, sitä ennen sitä oli jo pienessä piirissä pohdittu ja hieman materiaaliakin kerätty.
Innostuin kirjan ideasta aika lailla välittömästi. Ensimmäisen kesän aikana palaveerasimme kolmen hengen tekijätiiminä, Äijät ja minä, loimme alustavat raamit kirjalle ja kävimme niitä esittelemässä Tammella. Kun samaan aikaan tein myös oman toisen kirjani kustannussopimuksen, tuntui, että minulla ei ollut kaupungille koskaan mitään muuta asiaa kuin juosta kiireellä suoraan Rautatientorilta Korkeavuorenkadulle Tammi-taloon. Melkoisen kapea siivu stadia.
Snadien stadissa on isompi siivu, stadia ja ympäristöä. Minä maalainen, Hämeenlinnassa syntynyt, Porissa puhumaan oppinut sudeettisavolainen since 1988 rrrakastan tätä kaupunkia, olen rrrakastanut ihan pikkutytöstä saakka, joten olin ennen kaikkea innoissani siitä, että pääsen esittelemään kaupunkia muillekin. Äijien missio oli saada perheet kirjan avulla kokemaan ja tekemään juttuja yhdessä, mutta ilman valmiiksi pureskeltua ohjelmaa, omaan tahtiin, rennosti ja hauskaa pitäen.
Nyt on vaikea arvioida miten toimivan paketista saimme, mutta olen varovaisen toiveikas. Kirjan kaikki palikat löytyivät ja loksahtelivat loppua kohden ihan mukavasti kohdilleen. Kirjan seitsemässä luvussa esitellään noin 6-8 paikkaa kussakin: haaste oli kuvata paikkoja siten, että lukija saa tarpeelliset perustiedot, mutta löytää tekstistä myös jotain sellaista, joka innostaa hänet itse kokemaan ja tekemään. Kuvaukset on kirjoitettu aika rennolla kädellä ja mm. kohteiden otsikot ovat kaikki mukaelmia laulujen sanoista, lasten loruista, runoista. Alunperin pätkiä piti piilottaa tekstiin, mutta jossain vaiheessa ne hyppäsivät otsikoihin. Osa avautuu heti, osa ehkä ei… ja niin on tarkoituskin. Otsikot tuovat omalta osaltaan kepeyttä ja lapsenomaisuutta muuten kohtalaisen asiapitoiseen kirjaan, tarkoitus oli osoittaa että ei tää nyt niin vakavaa ole, relatkaa ja nauttikaa yhdessäolosta, hihitelkää yhdessä vaikka niille otsikoille.
Kuvitus oli pitkään vielä tekstiäkin enemmän levällään, mutta kun se vihdoin saatiin kasaan, lopputulos on upea. Pääasiassa kuvat ovat Äijien nappaamia. Kuten arvovaltainen raati kustantamossa totesi, hyviä kuvia. Erikseen ei tarvitse mainita että amatöörien ottamiksi.
Kirjan saama vastaanotto jännittää aina. Omasta toisesta kirjastani, joka on ollut markkinoilla nelisen kuukautta, olen vasta hiljattain saanut ensimmäiset palautteet ja noteeraukset. Mitenhän sen oppisi, että ei kannata hötkyillä, pitää malttaa odottaa. Kenties jo ensi kesänä tiedän kuluuko Snadien stadi tai englanninkielinen Happy Helsinki kesälomalaisten käsissä…
Paradoksaalista ja outoa tässä on se, että kirjan koostamisen aikana perheemme on retkeillyt yhdessä huomattavasti aiempaa vähemmän. Ehkä mekin ensi kesänä otamme kirjan kouraan ja koluamme paikat uudelleen!
Kommentoi merkintää