Päätin aloittaa maisteriopinnot kunnon startilla, joten menin Jyväskylään muutamaksi päiväksi leikkimään opiskelijaa. Kannatti! Tutustuin kampukseen, hoitelin käytännön juttuja ja kuuntelin muutaman infon, jotka tosin eivät tarjonneet juurikaan mitään sellaista uutta mitä en olisi osannut oppaista ja nettisivuilta etukäteen lukea. Käynnin parasta antia oli se, että sain hoidettua HOPS-keskustelun jo näin varhaisessa vaiheessa ja graduideaakin tapaamisessa jo hieman pyöriteltiin: tiedän, mistä ja mitä lähden nyt etsimään tietoa ideaitujen tueksi. Gradu voi olla kaksiosainen, jakautuen tieteelliseen ja taiteelliseen osioon.
Hauskaa oli, että ystäväni, joka opiskelee artenomiksi ja on myös nelikymppinen, on tekemässä opinnäytetyötään voimaannuttavasta valokuvauksesta: voimaantuminen, empowerment, saattaa olla yksi tulevan graduni tag-sanoista. Olenkohan törmännyt nelikymppisten rouvien muotitermiin?
Muutoinkin opinnoille on nyt selkeä suunta. Tiedän mitä teen tänä syksynä ja miten siitä eteenpäin – ainakin teoriassa. Työpöydälläni on tällä hetkellä sivuaine-kirjallisuuteen liittyen Eageletonia ja Koskelaa, mutta vastapainoksi myös Leonie Swannin lammasmurhakirja ja useampi englanninkielinen kirja kehräämisestä…En voi kuitenkaan uppoutua harrastukseeni aivan täysillä, koska täysipäiväinen opiskelijuus velvoittaa suorittamaan. Pitänee ottaa opiskeleminen tietokonepelinä, kerään pinnoja ja hyppelen tasolta toiselle kuin…kuin…no joku örkki.
Ihan hieman minua harmittaa se, että yliopistoni sijaitsee toisessa kaupungissa enkä voi käyttää yliopiston tarjoamista palveluista ja eduista kuin murto-osan. Hyvä puoli on sitten ehkä se, että visiittini opiskelukaupungissa antavat minulle täyden mahdollisuuden keskittyä vain opintoihin, tehokkaasti, ja että pääsen niiden varjolla tapaamaan siskoa hieman useammin. Kampusalueeseen ehdin jo ihastua, varsinkin kirjastoon, ja löytää loistavan lounaspaikan, jonka ainoa huono puoli on se, että se ei sijaitse kampuksella.
Kommentoi merkintää