En ole heliumpallo, vaan kumille haiseva öklönvärinen pallo, joka tyhjenee ja putoaa laiskasti pihisten olohuoneen nurkkaan.
Kirjoitukset on nyt hetkiseksi kirjoitettu. Olen palauttanut kaksi isoa työtä viikon sisällä. Nyt on pakko pitää paussia, levätä, että tulisin taas palloksi. Pääntyhjennysharjoitukset ovat käynnissä, pyrkimyksenä on miettiä ja tehdä kaikkea mahdollista muuta kuin jätettyjä töitä, niiden mahdollista muokkaamista tai yhtään mitään muutakaan kirjoittamiseen liittyvää.
Tänään olen kehrännyt ja muuten vain värkännyt rukkieni ja villojeni kanssa. Harjoittelen vasta kehräämään, tuotokseni ovat vielä mitättömiä, mutta kehityn jokaisella kehräyksellä. Nautin villan tuoksusta, tuntumasta ja väreistä, rukkini sileistä puuosista, poljennan rytmistä.
Aikaa vasten kirjoittaminen on aivan oma lajinsa. En tiedä miltä tuntuisi pitkästä aikaa kirjoittaa ihan vain omaksi ilokseen, kenties suorastaan ylelliseltä. Juuri nyt kuitenkin väsymys painaa niin, että en jaksa edes kokeilla, vaikka ajatuksena kehräämisen yhdistäminen johonkin tarinaan viehättääkin…
Kommentoi merkintää