Vähän ovat vertaukseni kuluneita, palapeliä ja tilkkutäkkiä, mutta saan kai anteeksi: tämä ei ole briljeerauskehä, vaan muistilehtiö. Säästän virkut symboliikat tositoimiin.
Työn alla oleva työ on toinen, jota olen koostanut palasista. Eilen koin jännittäviä hetkiä, kun liitin palaset ensi kertaa yhteen, yhdeksi kokonaiseksi tiedostoksi, melkein luovutuskuntoiseksi käsikirjoitukseksi. Jotain melkein taianomaista siinä on, että kun teksti saa kaverikseen lisää tekstiä, sen muoto muuttuu.
Käsikirjoituksessa on vielä paljon työtä, mutta nyt on sentään mitä työstää. Lopullinen muoto syvenee kun tekstiä käsittelee, vaivaa ja kohottaa sitä kuin taikinaa (Hyväisä, taas vertaus!). Tästä ei ole tarkoituskaan tulla pullapitkoa, vaan sieviä pieniä pullia tai korvapuusteja useampi pellillinen. (Huoh. Anteeksi, vetäydyn vetämään vertausjohdon pois seinästä.)
Kommentoi merkintää