Taiteilija* diivailee, koska hänellä on siihen varaa**.
Ja mistäkö moinen päätelmä? No siitä, että kun ihmettelin itsekseni ja vähän ääneenkin miten jaksan vääntää jotain josta en saa suoraa ja helposti mitattavaa palkkiota, hoksasin, jälleen kerran, että teen, koska nautin siitä tunteesta, että olen syvällä, suorastaan upoksissa, mutta kun riittävän sinnikkäästi teen, aina löydän itsestäni uusia voimia ja suoriudun, useimmiten vähintään hyvällä arvosanalla. Joka kerta sitä ajattelee, että nyt en kykene, nyt en jaksa, mutta kun unohtaa kaiken muun ja vain ruuvaa vääntää hinkkaa säätää pala palalta, työ kasvaa ja muodostuu valmiiksi kuin 10000 palan palapeli. Valmiin työn äärellä sopii jo hieman brassailla.
*) En pidä itseäni taiteilijana. Olen luovaa työtä tekevä jästisyntyinen käsityöläinen.
**) Ok, on varmasti olemassa myös “taiteilijoita” jotka diivailevat vain koska se on heistä hauskaa!
Kommentoi merkintää