Tosi kireään kirjoitusaikatauluun tuo lisäjännitystä uusimman Potterin lukeminen. En vaan malta olla lukematta. Lisäksi pelkään, että jos en lue kirjaa nopeasti, ehdin spoilaantua. Lähellä se on jo ollut!
Hyppäsin Potter-junaan jälkijunassa. Muistaakseni vasta toissa tai sitä edellisenä kesänä luin kaikki siihen mennessä ilmestyneet Potterit läpi Feniksin kiltaan saakka. Puoliverisen prinssin luin heti sen ilmestyttyä englanniksi ja siitä saakka olen vesi kielellä, jännityksestä soikeana odottanut viimeistä osaa. Pottereissa on taikaa: ne vievät ainakin minut takaisin siihen maailmaan, johon lapsena upposi melkein kirjan kuin kirjan kanssa.
Ihailen kirjoittajaakin. Hän on uskonut omaan juttuunsa ja tuntuu hoitelevan valtaisan julkisuutensakin aika näppärästi. En kadehdi hänen rahojaan, mutta uskollista ja kiitollista lukijakuntaa ei varmaan kukaan kirjoittaja voi olla kadehtimatta. Mitä parempaa kirjailija VOI saada kuin sen, että hänen hahmonsa jatkavat elämäänsä miljoonien ihmisten mielessä, päivittäin?
Kommentoi merkintää