Kirjoituspöytä ilman laatikoita

Blogi kirjoittamisesta, luovan kirjoittamisen opinnoista ja machiniman tekemisestä/making machinima

k i l =

vapaata kirjoittamista ja kone-elokuvaa

Kirjoittaja ei ole koskaan vapaalla, siis ihan kunnolla. Vaikka päätin pitää kirjoitustaukoa viikonlopun, eilen ryykäisin alakerrasta yläkertaan kesken televisio-ohjelman, kirjaamaan ylös erään biisin sanoja, tänään otin puhelimessa vastaan aineistoa.

Tai, voi olla että jokin pieni asia jonka lukee, kuulee tai näkee, käynnistää aivokopassa ketjureaktion: tietää, että tässä on nyt se puuttuva palapelin palanen JUURI siihen kohtaan siinä työssä…ja vapaa-aika katkeaa.

En voi väittää kärsiväni tästä mitenkään äärettömästi, minusta homma nyt vain menee näin, mutta perheelle poukkoileva läsnäolevuuteni on joskus liikaa. Jos laitan kahvin valumaan ja muistan jonkun asian, joka ehdottomasti pitää kirjoittaa ylös, unohdan kahvin ja huudan “Mä tuun ihan kohta!” niin monta kertaa, että siihen kuluvassa ajassa olisin jo juonut kupillisen. Mikä tahansa yhteinen aika saattaa kääntyä työajaksi, jos saan jonkun idean ja unohdun miettimään sitä. En voi kääntää aivojeni työosaa kiinni, olen jopa aika riippuvainen tästä ominaisuudesta. Parhaat ideat tulevat ns. vapaalla.

Jos olen kotona, kirjaan ajatukseni koneen työpöytänäyttö-muistilapuille tai suoraan kyseiseen työtiedostoon. Jos olen reissussa, käytän kynää ja paperia, joskus myös kännykän muistiinpano-ominaisuutta, vaikka naputtaminen onkin aika hidasta. Joskus olen soittanut miehelle, että kirjoittaa asian puolestani ylös.

Pitäisiköhän ostaa tälläinen masiina tai opetella sanelemaan ajatukset vaikka kännykkään?

Muistikirjaa en ole valitettavasti oppinut koskaan käyttämään. Ihailen kauniita ja/tai tehokkaan näköisiä muistikirjoja, mutta en käytä niitä. Jos ostan niitä, täytän muutaman ensimmäisen sivun, ja kadotan ne. Työpöydälläni on A4-papereita, kirjekuoria, ryttyisiä post it -lappuja ja sekalaisia vihkosia. Jos olen puhelimessa ja tarvitsen paperia, se ei koskaan ole sitä varten ostetut muistivihko, vaan minkä tahansa lähimmän paperin laita. Tästä syystä yritän pitää todella tärkeät paperit kansioissa…

Yksi kommentti to “Työn ja vapaa-ajan rajamailla”

  1. [...] Mitä tahansa: Tätähän se on, killumista Työn ja vapaa-ajan rajamailla. [...]

    Kirjoituspöytä ilman laatikoita » Blog Archive » Viisi arkistolinkkiä

Kommentoi merkintää