Olen ottanut tutkielman teon hieman liiankin vakavasti, minulla olisi aineksia isompaankin työhön. Opettaja suorastaan komensi jo hölläämään vähän…kun itse mietin työtä noin 50-70 sivun pakettina jossa käyttäisin useampia tutkimusmetodeja, sen ei tietenkään edes tarvitse olla kuin noin 20-sivuinen ja aineiston keräämiseen ei voi käyttää loputtomasti aikaa.
Vähemmällä pääseminen helpottaa itse työtä, mutta edelleen haluan tehdä työn niin hyvin ja tarkasti tieteen sääntöjen mukaan kuin suinkin. Sitähän tässä harjoitellaan. Olen lukenut tutkielmaan kirjoittamisessa ohjaavia teoriaopuksia, lähdekirjallisuutta ja havaintomateriaalia (= blogeja) sikin sokin. Tällä hetkellä kirjoitan päällekkäin kirjallisuuskatsausta ja itse tutkielmaa. On hienoa seurata miten työ kasvaa ja kehittyy. Samaa työtä tein kirjan kanssa, kasvatin luurangosta kohtalaisen kokoisen tietopaketin. Kiehtovaa.
Oli paneuduttava myös tutkimuksen teon eettisiin yms. puoliin. Jouduin pohtimaan haastateltavien valinnan uusiksi; olin tietysti napsinut lähipiirini bloggaajat haastattelurinkiin, kunnes hoksasin, ettei se taida olla ihan ok. Eikä ollutkaan: opettajan mukaan kyse ei nyt ihan ole manipuloimisesta, mutta ainakin siitä, että halusin itselleni mieluisat haastateltavat. Auts, juuri niin, vaikkakin enemmän kyse oli ajattelemattomuudesta kuin härskistä piittaamattomuudesta. Näin ollen laitoin blogitutkielmastani julkisen ilmoituksen ja nyt pienenpieni haastattelurinkini ei enää koostu vain minulle tutuista ihmisistä.
Kommentoi merkintää