Luova kirjoittaminen on edelleen niin vieras oppiaine suurimmalle osalle ihmisistä, että sitä opiskelevana tunnen useimmiten opiskelevani en-mitään. Epäilen aika monen olevan sitä mieltä, että kirjoittamista ei todella voi opiskella tai oppia, että kyse on harrastuspohjaisesta turhien toiveiden elättelystä.
Kirjoittaminen on (akateemisena) oppiaineena uusi Suomessa, mutta se kehittyy. Se on jo kehittynyt. Aloitin perusopintoni 1996, jolloin takana oli muistaakseni 2-3 kurssillista perusopintojen suorittajia. Tuolloin taidettiiin puhua myös sanataiteesta, nyt termi on (luova) kirjoittaminen.
Tämän päivän (5.10) päivän Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla oli Suvi Aholan iso juttu, Yliopisto antoi perusopit kirjailijaksi. Pauliina Vanhatalo on ensimmäisiä luovan kirjoittamisen maistereita. Vanhatalon esikoisromaani Viittä vailla (Tammi) on ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Vanhatalo on ollut Jkylän kirjoittajakoulutuksen ainaeopintojen opettajana; juuri viimeisimmässä opintokirjeessä tuli ilmoitus, että hän pitää taukoa ja julkaisee esikoisensa.
Helsingin Sanomien otsikko on niin raflaava, että sen seurauksena alkaa todennäköisesti jälleen sama vanha keskustelu; voiko kirjailijaksi kouluttautua vai pitääkö elää kirjailijan elämää tullakseen kirjailijaksi. Minä itse kannatan molempia, en suostu nielemään sitä, että koulutus ja oppi kirjoittamisen kohdalla olisi jotenkin pois työn hengestä tai aitoudesta, jos taustalla on kuitenkin aito tarve ilmaista itseään kirjoittamalla. Tieto kehittää myös substanssia, itseään on helpompi ilmaista kun tietää mitä tekee.
Jos esimerkiksi Jyväskylän kirjoittajakoulutuksen opiskelijoiden keskuudessa tehtäisiin julkaisututkimusta, veikkaisin ihan karkeasti, että julkaisuprosentti nousee mitä enemmän opintoja on takana. Koulutuksella on ainakin minuun ollut se vaikutus, että julkaisukynnykselle hakeutuminen on madaltunut. Uskaltaa enemmän ja tekee alunperin vähän
profemmalla otteella, eikä vaan nyherrä pöytälaatikkoon. Sekin on ok, jos sitä haluaa, mutta jos haluaa julkaisua, minusta siihen pitää tähdätä ja tehdä asioita sen eteen. Kirjoittajakoulutus pakottaa tarkastelemaan työskentelymetodejaan ja kirjoittamisensa tyyliä, ja antaa mahdollisuuden monipuolisesti kokeilla ja ylittää omia rajoja.
Kommentoi merkintää