KirjoituspÜytä ilman laatikoita

Kirjani sisältÜ on ollut ammattilaisen tarkasteltavana, nyt viilataan muotoa ja kieltä. Tein yhden puuttuvan luvun, kirjoitin toisen uusiksi. Lisäsin muutaman erittäin tärkeän pikkujutun, poistin joitain toistoja ja kÜkkÜyksiä. Olen pyrkinyt kirjoittamaan niin, että luettu aukeaa heti. Ja että tulkinnanvaraisuuksia jäisi mahdollisimman vähän.
Tapaan (uuden) kuvittajaehdokkaan tällä viikolla, samoin kustannustoimittajan. Aikaa julkaisuun on…yllättävän vähän. Yritän valmistautua siihen […]

Lue loputkin »

Tänään huomasin jälleen olevani tilanteessa, jossa selvitin toimeentulokuviotani, ikään kuin etsin oikeutusta sille, että olen “vain” kotona ja “vain” kirjoitan, saamatta siitä varsinaista rahallista korvausta. Tai saanhan minä toki jotain, mutta tekijänennakot eivät ole kummoisia, eikä apurahoillakaan elä, ainakaan sillä yhdellä, jonka sain. En kuluttanut koko apurahaa kerralla, vaan säästelin sen taskurahaksi itselleni usean kuukauden […]

Lue loputkin »

Sain kirjalle nimen ja kansiehdotuksen, jonka kiinnitin nuppineulalla ilmoitustaululle. Ohittaessani kannen näen sen syrjäsilmällä ja hymyilen sisäänpäin.
Kirjan nimi vaati hieman totuttelua, olisin itse valinnut toisentyyppisen nimen, mutta kansi ihastutti heti. Yritän kuvitella miltä kirja näyttää valmiina, kymmenien kirjojen torniksi pinottuna. Kun allekirjoitin kustannussopimuksen, ensimmäiseni, mikä oli tietysti eräänlainen merkkipaalu, menin lähimmän tavaratalon kirjaosastolle katselemaan uutuuttaan […]

Lue loputkin »

Niin, se julkaisun kaari, jota sitäkin piti tässä blogissa seurata. Käsikirjoituksen olen jo jättänyt, mutta mistä, ja minne, sitä en vielä uskalla paljastaa.
Koska kustannustoimittajani vaihtui, olen odottanut noin 1,5 kuukautta kommentteja käsikirjoituksesta. Sinä aikana en ole käsikirjoitukseen enää koskenut, en ole itse asiassa edes selaillut sitä. Mitään ei kuitenkaan ole nyt tehtävissä, ennen kommentteja.
Viime viikolla […]

Lue loputkin »

Luova kirjoittaminen on edelleen niin vieras oppiaine suurimmalle osalle ihmisistä, että sitä opiskelevana tunnen useimmiten opiskelevani en-mitään. Epäilen aika monen olevan sitä mieltä, että kirjoittamista ei todella voi opiskella tai oppia, että kyse on harrastuspohjaisesta turhien toiveiden elättelystä.
Kirjoittaminen on (akateemisena) oppiaineena uusi Suomessa, mutta se kehittyy. Se on jo kehittynyt. Aloitin perusopintoni 1996, jolloin takana […]

Lue loputkin »