Haja-ajatuksia lukemastani.
Koska ihmisen aika on rajallinen, hänen pitää todella tarkkaan keskittyä tekemään sitä mitä hän todella haluaa tehdä, mihin haluaa luovuuttaan käyttää. Monet pienet asiat hajottavat keskittymistä, ja vaikuttavat asioiden omaksumiseen, joten jos haluaa yltää hyviin tuloksiin, pitää rajata ja keskittyä.
Pidän siitä, että minulla on käynnissä useampia projekteja, mutta samalla tiedostan selvästi sen, että keskittyminen yhteen tai kahteen asiaan kenties nostaisi lopputuotteiden tasoa.
On ehkä hyvä tiedostaa myös omat motiivinsa joiden vuoksi tekee. Minun motiivini liittyvät minuun itseeni, siihen, että koen olevani jotenkin ehjempi ja elävämpi kirjoittaessani. Vaikka yritän välittää itselleni tärkeitä asioita lukijoille, hyvin usein kirjoittaessa käykin niin, että selkiytän sillä omaa kantaani tai puhdistun jostain ikävästä tunnetilasta, joka alun perin pakotti kirjoittamaan ja siten kirjoitus muuttaa sävyään kokonaan.
Lainaan itseäni, näin kirjoitin 15.8. tässä samaisessa blogissa:
Runoilija Matti Paavilainen puhui Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulutuksessa usein kirjoittavan ihmisen deprivaatiosta, jonkun ihmisen tai tunteen puutteesta ja kaipuusta. Mikä se olisi minulla? Läheisyyden kaipuu, ei fyysisen, vaan henkisen läheisyyden kaipuu ja pelko. Läheisyys ei ole minulle varsinaisesti vaikeaa, mutta haluan annostella sitä itse. Joskus sitä on liikaa, siitä tulee täyteen, haluaa vetäytyä, kaipaa yksinäisyyttä, vapautta, sitä ettei ole kuin hyvin harvoista riippuvainen eikä yhdellekään ylimääräiselle velvollinen mitään koskaan milloinkaan.
Kommentoi merkintää