Tai varmasti bloggaisi, jos ei olisi kuollut. Hän muistiinmerkitsi kaikenlaista, oli kiinnostunut monesta (kuten minäkin) ja halusi kertoa ajatuksistaan myös muille (kuten minäkin). Hän oli perinteinen kansanvalistaja: opettaja, toimittaja ja kirjoittaja. Valistusupseeri?
On ollut hauska huomata, että kuljen monessa asiassa kirjoittavan ukkini kanssa samaa polkua. Olemme kiinnostuneita osin samoista asioista, olemme jopa tehneet yllättävän samankaltaisia asioita, vaikkakin omaan aikaamme kuuluvilla tavoilla. Siinä missä ukkini perusti paikallislehden, päätoimitti sitä ja kirjoitti sinne paljon itsekin, minä olen perustanut verkkojulkaisun ja tarjonnut sanansijaa myös muille blogisteille. Ukki runoili, minä proosailen. Ukki toimi aktiivisesti kunnallispolitiikassa, minä yritän vaikuttaa lähiympäristössäni.
Joten, ihan varmasti, jos ukki eläisi, hän bloggaisi. Ehkä minäkin bloggaan joskus hänen runojaan, joiden kautta olen päässyt kurkistamaan hänen salaisimpiin ajatuksiinsa.
Hän jätti minulle myös perinnön. Se on 15-vuotiaalle minulle osoitettu pieni paperilappu, jonka löysin vasta hänen kuolemansa jälkeen ja jossa lukee:
Ei ole ihmiselle tärkeintä, mikä hänestä tulee, vaan se, mitä hän luo ja mitä palvellen tekee.
Olen aika tarkkaan noudattanut tätä elämänohjetta, koska en vieläkään ole tullut miksikään!
Kommentoi merkintää